Pineapplen Leffablogi

sunnuntaina, helmikuuta 05, 2006

Nineteen eighty-four (1984)

Tämä on maamme. Rauhan ja vaurauden maa. Harmonian ja toivon maa. Meidän maamme. Tervetuloa Oceaniaan - vuosi on 1984, Isoveli valvoo!

George Orwellin klassikko-kirjasta filmatisoitu 1984 on -kuten kirjakin- sananvapauden ylistyslaulu. Orwellin tarina maalailee synkän tulevaisuuden jossa jopa väärät ajatukset ovat rikos ja ja historia sekä tulevaisuus tiukasti valtion kontrollissa. Asiat jotka kirjoitettiin saattavat muuttua seuraavana päivänä ja vanhat viholliset kääntyvät liittolaisiksi vain vaihtuen taas vihollisiksi seuraavana päivänä. Kuulostaako tutulta? Kuten joku sanoi "1984? Se on typo - Orwell elää leveästi keskuudessamme."

Teknisesti leffa toimii hienosti. John Hurt vetää pääroolin lakonisena Smithinä joka on olosuhteiden uhri ja elää maailmassa jonka hän ei halua olevan totta. Samalla hän toisella kädellä tekee mitä Isoveli komentaa ja muokkaa historiaa työnään. Ohjaus pysyy hienosti kasassa ja vaikka elokuva onkin varsin puhepainoitteinen, ei sorruta kuvaamaan puhuvia päitä. Tulevaisuus kuvataan hienosti eikä efekteihin ole tuhrattu turhaa - rauniomainen sodan runtelema Oceania tuo mielleen Kubrikin Full metal jacketin sotatantereet.

Tätä katsoessa tajuaa miten oleellinen kirja 1984 on Sci-fin kannalta. Dystopinen tulevaisuus totalitaarisen hallituksen alla on nähtävissä elävästi monessa suositussa elokuvassa, mukaanlukien tuoreemmatkin tuotokset, kuten Matrix ja Equilibrium jotka ovat sekä visuaalisesti että sisällöllisesti tälle filmatisoinnille velkaa hurjat määrät.

Ehdoton elokuva joka kuuluu (kirjan ohella) jokaisen sci-fin ystävän perustietoihin.

http://www.imdb.com/title/tt0087803/