Doom (2005)

Aavikolta löytynyt portaali vie Marsissa olevien muinaisen sivilisaation raunioihin, joihin ihmiskunnan on tietysti pakko mennä työntämään nokkansa. Niinkuin voi olettaa, huonostihan siinä käy. Onneksi on machomiehiä pullollaan oleva armeija joka voi mennä tekemään ongelmiin reikiä isoilla pyssyillä.

Doom perustuu - niinkuin sitä nyt joku ei tietäisi - 90-luvun alkupuolella erittäin suosittuun pelisarjaan joka itsekseen mullisti pelaamisen ja aloitti FPS-pelien voittokulun (jolle ei näy loppua). Alkuperäinen peli pelasi demonisilla hahmoilla ja helvetti-mytologialla (ja niiden aiheuttamalla pahennuksella, jolla medianäkyvyyttä tuli paljonkin) - portaali oli helvettiin ja mököt joita sieltä pukkasi vähintäänkin demoneita. Uusi elokuvatulkinta nappaa reippaasti kiinni alkuperäisistä konsepteista ja nakkaa ne viereiseen roskakoriin. Tilalle väännetään liirumlaarumia jostain geenimanipulaatiosta ja tiesmistä. PAH sanon minä.

Leffa rakentelee jännitystä pääasiassa pimeässä toikkaroinnilla ja säikäyttävillä ääniefekteillä kun mörkö hyppää esiin. Toiminan alkaessa leffa muuttuu lähinnä zombieitten räiskinnäksi. Kommandoryhmän näyttelijät edustavat lähinnä stereotyyppisiä macho-kommandoja - kärkipäässä vapaapainijanakin tunnettu The Rock. Persoonallisuudesta ei voi juuri puhua. Tarina on todella heikosti rytmitetty - se ei onnistu olemaan toimintaleffa eikä jännitysleffa, koska molempia löytyy liian pieninä palasina. Kököistä ideoista kököin on elokuvan loppupuolella oleva FPS-pelien tyyliin ensimmäisessä persoonassa kuvattu osuus.

Kauhun ja toiminnan välimaastossa urpoilevaa sontaa. Välttäkää kuin ruttoa.

http://www.imdb.com/title/tt0419706/