Ghost Rider (2007)

olipas taas paussia - noniin, takaisin satulaan.

Isänsä kanssa moottoripyörä-stuntteja tekevä Johnny Blaze (ensin Matt Long ja myöhemmin Nicolas Cage) tekee diilin (perinteinen sielunmyynti) Mephistopheleen (Peter Fonda) kanssa jotta faijan syöpä parantuisi. Arvaahan miten sitä käy kun demoneitten kanssa pelaa - Johnny muuttuu Ajajaksi, palavaksi luurangoksi. Kun Mephistopheleen demonit alkavat rähistä, on pahiksille on kuitenkin pistettävä hanttiin ja senhän Johnny ottaa hommakseen. Kuka arvaa loput ?

Sarjisleffat ovat kovasti muotia (Spiderman on jo ehtinyt kolmanteen osaan ja Ihmenelosetkin saavat jatko-osan) ja mikäs siinä. Tarinoita riittää ja hahmot ovat monille tuttuja. Mark Steven Johnsonin ohjaama ja käsikirjoittama Ghost Rider perustuu Marvelin samannimiseen sarjakuvaan (joka ilmeisesti sai inspiraaton tunnetusta Riders in the sky-biisistä, josta muuten kuullaankin ihan menevä Spiderbaitin versio lopputekstien päällä). Tarina on simppeli hyvä vs. paha-rymistely jolle ei itseasiassa tunnu löytyvän mitään motiiviakaan (muuta kuin "pahan hahmon pitää tehdä pahaa"). Hahmot jäävät tyhjiksi kulisseiksi jotka käyvät läpi stereotyyppiset manööverit. Cage vetää roolinsa suht rutiinilla - naiskauneudesta vastaa Johnnyn nuoruudenihastus (Raquel Alessi). Rutiinimatskua koko leffa.

Toteutus on varsin mainiota katsottavaa. CGI-Ghostrider uhmaa painovoimaa ja fysiikan lakeja lieskat lepattaen ja tulivana perässä. Värimaailmassa liikutaan syvän sinisissä ja tulisen oransseissa. Musiikeista ei jäänyt juuri mitään muuta mieleen kuin lopun Riders in the sky.


Heikko sarjisleffa. Vältä.


http://www.imdb.com/title/tt0259324/