Ray (2004)

Eräänä aamuna 1948, pienellä bussiasemalla eteläisessä Floridassa, Ray Robinson on lähdössä matkalle Seattleen. Hänellä on työpaikka tiedossa, soittamassa pianoa jazz-klubilla. Tämä on erään aikamme suurimman muusion matkan alku.

Ray kertoo muusikko Ray Charlesin elämänkerran lapsuusmuistoista vaikeuksien kautta loistoon. Tarinan avainteemoja ovat lähinnä ongelmien voittaminen ja tahdonvoima. Myös huumeriippuvuutta käsitellään jonkinverran. Raytä näyttelevä Jamie Foxx vetää uskomattoman roolin ja on todella ilmetty Ray Charles jopa kaikkien tuntemiin (ja usein parodioituihin) maneerismeihin asti. Roolilla hän voittikin Oscarin, täysin ansaitusti. Sivuosissa olevat henkilöt tosin jäävät hieman taustalle Foxxin varastaessa koko shown.

Teknisestä puolesta ei ole hirveästi sanottavaa. Kuvaus on varsin hienoa ja eteenkin lapsuus-flashbackit ovat upean näköisiä ja tuovat syvän Floridan tunnelman hienosti. Ohjaus on ammattitaitoista muttei mitenkään silmiinpistävän upeaa. Musiikki sensijaan on erinomaista, yllättäen koostuen pääasiassa Ray Charlesin kappaleista, duh.

Ray on vankkaa elämänkertadraamaa erittäin mielenkiintoisesta henkilöstä. Suosittelen.

http://www.imdb.com/title/tt0350258/

Howl's moving castle (2004)

Vaatimaton Sophie-neito joutuu omituisen tapaamisen jälkeen noidan kiroamaksi. Etsiessään parannusta, hän tapaa turhamaisen velhon, Haurun ja seikkailu voi alkaa.

Animen suur-mestarin, Hayuo Miyazakin ja hänen Studio Ghiblin, uusin elokuva on vaikea arvosteltava. Toisaalta se on erittäin kaunis (sekä visuaalisesti että sisällöllisesti) ja hyvin kerrottu tarina, mutta toisaalta taas siitä jää outo 'tämän näin jo ennenkin' tyylinen olo. Miyazakin elokuviin aikaisemmin tutustuvat löytävät tästä paljon tuttuja elementtejä, kuten esimerkiksi sinimekkoinen tyttöhahmo pääosassa, kummallisia lentokoneita, taikalinnoja, mustaa tervamaista limaa ja vaikka mitä muuta. Kyynisempi voisi sanoa tätä jonkinlaiseksi kollaasiksi edellisten elokuvien parhaista paloista - Ghiblin tuotantoon enemmän tutustuneet saattavat pitää tätä hieman ärsyttävänä (tai sitten kotoisan tuttuna). Tarinassa riittää imelyyttä, mutta kumma kyllä se ei itseäni juurikaan häirinnyt, vaikken yleensä pidä ylisokerisista juonista. Voisin kuvitella että joku ei tällaisesta sokerisopasta oikein välittäisi.

Puhtaasti tekniseltä kannalta katsottuna elokuva on mestarillinen. Animaatioon on panostettu hurja määrä aikaa ja tekniikkaa ja jälki on kaunista katsottavaa. Tekniikalla ei kuitenkaan mässäillä vaan sitä käytetään varovasti tuomaan syvyyttä kaksi-ulotteiseen animaatioon. Väriä riittää ja Miyazakin tuotantoon aikaisemmin tutustuneet ovat tosiaan kuin kotonaan kauniissa pastellivärisissä maisemissa jotka tuovat mieleen viime vuosisadan maalaustaiteen mestarien teokset. Musiikissa on tuttua orkestraalista tunnelmointia ja hienoihin maisemiin liitettynä ne nostivat upeasti fiilistä. Ääniraita oli muuten alkuperäinen Japani-raita, jota suosittelen ehdottomasti kotimaisen dubin sijasta.

Howl's moving castle on hieno animaatio jota voi suositella kyllä kaikille ja kaikenikäisille. HC-Ghibili-fanit saattavat tosin pettyä kierrätykseen.


http://www.imdb.com/title/tt0347149/



(Tähän loppuun haluan lisätä erityisen haistapaskan niille rasittaville kikattaville nais-ihmisille jotka istuivat takanamme.)