Pineapplen Leffablogi

sunnuntaina, tammikuuta 22, 2006

Wallace & Gromit - The curse of the Were-rabbit (2005)

Wallacella ja Gromitilla on uusi bisnes : Anti-Pesto, humanitääriset tuholaistorjujat. Kaikki naapurikunnan vihannekset ovat W&Gn suojeluksessa kunnes uusi hämmentävä uhka ilmaantuu ja pojilla on enemmän porkkanaa purtavana kuin suuhun sopii..

Muutaman vuoden takaisesta Chicken runista tutun Aardman-animaation suositut hahmot keksijä-Wallace ja Gromit-koira palaavat tässä viidennessä seikkailussaan parempina kuin koskaan. Edellisetkin osat ohjannut Nick Park on taas ruorissa, aikaisempia jaksoja animoineen Steve Boxin kanssa ja jälki on huimaavaa katsottavaa. Kaikki, mikä teki edellisistä osista niin rakastettuja ja suosittuja on edelleen tallella mutta hiotumpana kuin koskaan aikaisemmin.

Tekninen toteutus on henkeäsalpaavan upeaa, Aardman saavuttaa taas uusia ulottuvuuksia siinä, mihin stopmotion pystyy. Kuten aikaisemmatkin osat, tämä on kuvakerronnaltaan taas aivan uudella tasolla. Välillä unohtaa katsovansa animaatiota kun kamera-ajot kulkevat ja toimintaa piisaa. Loppukohtaus - kahden koiran välinen Dogfight - vetää vertoja Wrong trousersin junakohtaukselle. Tarina on rytmitetty hienosti ja kulkee eteenpäin erittäin tehokkaasti - 85min menee kuin karusellista varastetun lentokoneen siivillä. Ääninäyttelyssä kuullaan taas pääosassa Peter Sallisia kuten aikaisemmissakin - eihän tämä ilman häntä olisikaan aito W&G. Elokuvaa katsoessaan kannattaa muuten olla silmä tarkkana, sillä mukana on paljon pieniä visuaalisia kikkoja ja pikkuvitsejä.

Upeaa ja loistavan hauskaa stop-motionia koko perheelle. Suosittelen.

http://www.imdb.com/title/tt0312004/

Doom (2005)

Aavikolta löytynyt portaali vie Marsissa olevien muinaisen sivilisaation raunioihin, joihin ihmiskunnan on tietysti pakko mennä työntämään nokkansa. Niinkuin voi olettaa, huonostihan siinä käy. Onneksi on machomiehiä pullollaan oleva armeija joka voi mennä tekemään ongelmiin reikiä isoilla pyssyillä.

Doom perustuu - niinkuin sitä nyt joku ei tietäisi - 90-luvun alkupuolella erittäin suosittuun pelisarjaan joka itsekseen mullisti pelaamisen ja aloitti FPS-pelien voittokulun (jolle ei näy loppua). Alkuperäinen peli pelasi demonisilla hahmoilla ja helvetti-mytologialla (ja niiden aiheuttamalla pahennuksella, jolla medianäkyvyyttä tuli paljonkin) - portaali oli helvettiin ja mököt joita sieltä pukkasi vähintäänkin demoneita. Uusi elokuvatulkinta nappaa reippaasti kiinni alkuperäisistä konsepteista ja nakkaa ne viereiseen roskakoriin. Tilalle väännetään liirumlaarumia jostain geenimanipulaatiosta ja tiesmistä. PAH sanon minä.

Leffa rakentelee jännitystä pääasiassa pimeässä toikkaroinnilla ja säikäyttävillä ääniefekteillä kun mörkö hyppää esiin. Toiminan alkaessa leffa muuttuu lähinnä zombieitten räiskinnäksi. Kommandoryhmän näyttelijät edustavat lähinnä stereotyyppisiä macho-kommandoja - kärkipäässä vapaapainijanakin tunnettu The Rock. Persoonallisuudesta ei voi juuri puhua. Tarina on todella heikosti rytmitetty - se ei onnistu olemaan toimintaleffa eikä jännitysleffa, koska molempia löytyy liian pieninä palasina. Kököistä ideoista kököin on elokuvan loppupuolella oleva FPS-pelien tyyliin ensimmäisessä persoonassa kuvattu osuus.

Kauhun ja toiminnan välimaastossa urpoilevaa sontaa. Välttäkää kuin ruttoa.

http://www.imdb.com/title/tt0419706/