Zatoichi (2003)

Sokea vanhus vaeltaa feodaali-Japanin maaseudulla. Hänen kimppuunsa käy joukko miekkamiehiä, joiden hämmästykseksi sokean miehen kepistä löytyykin miekka jolla hän pistää koko porukan sentin siivuiksi. Miekkamies on Zatoichi. Pian hän huomaa olevansa keskellä koston ja mafiasodan melskettä, jossa salaisuuksia tuntuu löytyvän vähän jokaisen vastaantulijan kimonon alta.

Takeshi Kitanon Zatoichi on varsin perinteinen Honkkari-leffa, jossa pääteemana on kosto ("You killed my master, now you must die!"). Elokuvan ohjaaja näyttelee myös pääosaa. Kyseisen herran leffoja nähneet tietävät miten "Beat" näyttelee - hän on niitä näyttelijöitä jotka eivät näyttele rooleja vaan jotka ovat omia itsejään (Hollywoodin puolelta löytyy läjäpäin samanlaisia, vaikkapa Jack Nickholson tai Gary Oldman). Eihän tässä sinänsä mitään vikaa, tosin..Muut näyttelijät jäävät hieman taka-alalle ja leffa ei myöskään onnistu rakentamaan hahmoista järin syvällisiä. Tuntuu välillä että hahmot esitellään vain jotta niihin saataisiin viiltoja seuraavassa kohtauksessa.

Leffasta löytyy aimo annos väkivaltaa, ja se on toteutettu varsin komeasti. Miekkamiehet ottavat matsia ja matsit tosiaan näyttävät siltä että miekkailijat tietävät mitä tekevät - iskut ovat nopeita ja tappavia (ja erittäin verisiä). Yllättäen leffa on myös varsin hauska, mikä onkin ihan tervettullutta kontrastia miekkailun väkivallalle. Erityismaininta toteutuspuolella pitää antaa erikoiselle musiikille jossa hyödynnetään ympäristön ääniä (mikä tietysti sopii hienosti sokeus-teemaan). Musiikista ilmeisesti vastaava ryhmä saa vielä lopussa oman kohtauksen joka tuntuu vähän väärässä paikassa olevalta mutta on ihan hauskaa kuunneltavaa.

Zatoichi on kelpo miekkailuleffa, suosittelen honkkari-faneille.

http://www.imdb.com/title/tt0363226/

Two brothers (2004)

Syvällä viidakossa syntyy kaksi tiikerinpentua. Elo tuntuu yhdeltä juhlalta, mutta sitten (kuten odottaa voi) ihmiset tulevat ja pilaavat kaiken. Pennut joutuvat eroon vanhemmistaan ja toisistaan. Ei liene vaikeaa arvata mitä on odotettavissa.

Jean-Jacques Annaud herätti huomiota 80-luvulla luontoelokuvan ja draaman hybridillä, the Bearilla, joka kertoi karhuista dokumenttimaisella otteella mutta kertoen kuitenkin tarinankin. Two brothers on sinänsä paluu juurille, pääosassa ovat luonto ja eläimet, ei näyttelijät. Toteutuksesta huomaan että Annaud on alan ammattilainen. Eläimet ovat upeasti kuvattuja, ja luonto on mukana kaikessa loistossaan. Valitettavasti elokuva lässähtään aina kun ihmiset tulevat ruutuun. Kuten perhe-elokuvalta voi odottaa, on ote jatkuvasti naiivi ja jotenkin lässyttävä. Ylisöpöilyyn ja ennalta-arvattavaan juoneen sorrutaan niin että rymisee. Ehkä olen liian kyyninen katsoakseni tällaista. Serkkutyttö (12v) tykkäsi tästä kuin hullu puurosta.

Hieman harmaan massan yläpuolelle nouseva eläin-perheleffa. Katsokaa nassikoiden kanssa, ei tätä yksin jaksa oikein.

http://www.imdb.com/title/tt0338512/

Batman begins (2005)

Miljonääriperheen kultapoika, Bruce Wayne todistaa vanhempiensa murhan. Angsti iskee ja Bruce haluaa tuoda oikeuden takaisin Gotham cityyn. Tämän tehdäkseen hän lähtee kiertämään maailmaa jotta ymmärtäisi rikollisen mieltä. Näiden matkojen seurauksena kotiin palaava Bruce muuttuu Alkuperäiseksi Viitta-ritariksi, Batmaniksi.

Warner bros onnistui tekemään jotain minkä en edes uskonut olevan mahdollista - he pilasivat Batmanin. Joel Schumacherin härsimisten seurauksena Batman-franchise oli aika raunioina ja tarvittiin uutta verta myllyyn ja parempia tekijöitä touhuamaan taustalle. Isoja nimiä väläyteltiin David Fincheriä ja Clint Eastwoodia myöden, mutta lopulta päädyttiin Cristopher Nolaniin ja Christian Baleen. Molemmat valinnat osoittautuvat erittäin onnistuneiksi. Nolan kertoo tarinaa realistisella otteella kuitenkin muistaen Batman-mytologian ja pysyen suhteellisen uskollisenakin sille. Bale taas on tarpeeksi siloposkinen ja huumorintajuinen jotta pystyy vetämään playboy-Brucen roolia, mutta saa myös tarpeeksi tummia sävyjä esiin että Batman/Bruce-kaksijakoisuus esitetään tarpeeksi uskottavasti. Jopa sivurooleissa nähdään isoja nimiä : Batmanin gadgetti-seppänä häärii (aina loistava) Morgan Freeman, ja hieman nuorempana Jim Gordonina hienosti paineessa olevaa miestä näyttelee Gary Oldman. Alfredin aina läsnä olevan vara-isän roolia vetää elävä legenda, Michael Caine. Pahikset jäävät hieman sivurooliin ja ovat jotenkin ohuita - kunnon uhkaa ei heistä saada. Ironisesti leffassa toistellaan pääpahiksesta useaan otteeseen että 'en sinua pelkää' - näin vaan sattuu olemaan yleisönkin mielestä.

Toteutuspuolikin on hienosti mallillaan. Batmanin gadgetteihin on päätetty ottaa hieman realistisempi lähestymistapa, ja suurin osa on suht uskottavasti selitetty sotilasteknologialla ja lähes oikeastikkin mahdollisilla vermeillä. Uusi Batmobile on lähinnä F-117n, Hummerin ja KITTin (turbo boost !) sekasikiö.Tehosteita mukana on suhteellisen maltillisesti, eikä mälläämisestä voida puhua. Gotham city esitetään Nykkimäisenä suurkaupunkina, slummeineen. Gotham tuntuu olevan synkkä ja sateinen kuten Burtonin visiossa, mutta gootti-arkkitehtuurista on siirrytty modernimpaan ja realistisempaan suuntaan. Burtonin visioista on säilynyt lähes mustavalkoinen monokromaattinen kuvakieli.

Leffa toimii lähes jokaisella osa-alueella ilman virheitä, mutta tappeluissa mielestäni epäonnistutaan. Vaikka alleviivataankin että Bruce on ninja (joo oikeasti), niin olisi mielummin nähnyt konkreettisempia taisteluita eikä vain vilauksia ja epämääräistä häsellystä. Bale kuitenkin osaa ninjailunsa tehdä jos tarve vaatii (Equilibriumissa meni komiasti) joten tuntuu ettei näyttelijää hyödynnetty tässä suhteessa kunnolla. Leffan alkupuoli on myös varsin hidastempoinen, ennenkuin päästään takaisin Gothamiin ja saadaan kunnolla käyntiin itse Batman-tarina. Tämä elokuva on kuitenkin selvästi suunnattu elvyttämään ja pohjustamaan uutta franchiseä, kuten loppu antaa selvästi ymmärtää. Jatko-osa on kuulemma jo työn alla.
Parista pienestä yskäisystä huolimatta leffa pyörii hienosti ja petaa hyvän alustan tuleevalle. Ehdoton kesäleffa kaikille toiminnan ja supersankareiden ystäville.

http://www.imdb.com/title/tt0372784/

Vanisihing point (1971)

Keikkakuski Kowalski lähtee ajamaan Denveristä San Fransiscoon Dodge Challengerillaan. Alkumatkasta hän joutuu vaikeuksiin poliisin kanssa - tästä seuraa elokuvan mittainen takaa-ajo jonka varrella Kowalski törmää erinäisiin ihmisiin. Matkaa seuraa myös sokea radio-DJ Super Soul.

Vanishing point on periaatteessa yksi pitkä takaa-ajo. Mieleen tulee helposti 70-80-lukujen autoleffat kuten Smokey & Bandit (1978) tai Cannonball Run (1981) tai Peckinpahin Convoy (1978) joka on tälle elokuvalle velkaa enemmän kuin vähän. Näistä tämä eroaa paljon vakavamielisemmällä otteellaan. Kameratyöskentely on upeaa katsottavaa, keskilännen upeat avoimet maisemat tarjoavat hienoa kontrastia tiukasti tiehen sidottuun autolla ajoon. Musiikkina soi Super Soulin soittama soul ja funk - grreat. Elokuva on erittäin 70-lukulainen. Se ei edes yritä kertoa tarinaa tai kehittää dramaattisia tilanteita vaan maalailee tunnelmia ja yleistä ilmapiiriä. Tästä johtuen suuren draaman ystävät eivät tästä saa juuri mitään irti. Dialogia on varsin minimaalisesti ja näyttelijät, vaikka sopivatkin rooleihinsa, eivät juurikaan näyttele vaan ovat lähinnä läsnä.

Tämä sopii oivaksi tunnelma-palaksi hikiseen kesäyöhön. 70-luvun musiikista ja ilmapiiristä diggaaville ehdotonta kamaa.

http://www.imdb.com/title/tt0067927/

War of the worlds (2005)

Satamassa kontteja työkseen lastaavan Ray Ferrien viikonloppusuunnitelmat tuntuvat olevan aika selvät : tytär ja poika tulevat vaimon luota käymään. Ray on huono isä ja lapsetkin tuntuvat vihaavan häntä. Tytär kärsii fobioista ja poika kuuntelee pomppurokkia ja angstaa kun isi ei huomaa. Boonuksena muutenkin huonosti menevään ihmissuhteeseen, muinaiset maan alle haudatut muukalaiset heräävät ja päättävät tappaa koko ihmiskunnan. Ei ole helppoa eronneella isällä..

Maailmojen sota perustuu H.G. Wells:in kuuluisaan tarinaan ihmiskunnan selviämiskamppailusta teknisesti ylivoimaisen vihollisen edessä. Spielberg osaa hyödyntää alkuperäisen 1800-luvulle sijoittuvan tarinan pääkohtia, modernisoiden pääkohtien ympäriltä ja lisäten perinteisen Spielbergin 'Huono isä'-elementin mukaan. Leffa seuraa katastrofaalista muukalaisten tuloa Ferrien perheen läpi, mutta kuva joukkopaniikista ja siihen liittyvistä lieveilmiöistä on hyvin esillä. Kuvallisesti leffa on loistava, kuten odottaa sopii. Tuhokohtaukset ovat tolkuttoman näyttäviä ja tripodi-hirviöt ovat juuri niin pelottavia kuin sopii toivoakkin. Näyttelijät jäävät hieman sivu-osaan tuhon keskellä, mutta jos joku suoritus pitäisi nostaa esille, se olisi Tim Robbinsin psykoosin reunalla haparoiva hahmo elokuvan loppupuolelta. Pääkolmikko kyllä hoitaa hommansa ammattitaidolla, mutta jotenkin mitäänsanomattomasti. Kuten muutkin arvostelijat, pitänee huomauttaa vielä elokuvan lopusta, joka tulee vastaan kuin tiiliseinä jättäen hieman ristiriitaisen fiiliksen. Tässäkö se nyt oli? Näin helpostikko se kävi?

Scifin ja tehosteiden ystävät tästä nauttivat täysin, ja perhe-elementit tuovat mukaan tarpeeksi draamaa että eukotkin jaksavat istua leffan läpi. Loppu latistaa muuten massiivista kokonaisuutta klassikosta hyväksi kesärymistelyksi.

http://www.imdb.com/title/tt0407304/