V for Vendetta (2005)

Vuonna 1605 Guy Fawkes apureineen yritti räjäyttää Britannian Parlamenttitalon. Yritys epäonnistui mutta jäi elämään mieliin meidän päiviimme asti yrityksenä syöstä hirmuvaltias vallasta. Hyppy 400 vuotta eteenpäin - totalitaarinen hirmuvalta on alistanut Britannian Orwellmaiseen painajaiseen. Varjoista esiin tulee V - kapinallinen joka lupaa tuoda Fawkesin teoille uuden merkityksen.

Alan Mooren ja David Lloydin graafiseen novelliin perustuva V for Vendetta on synkkään lähi-tulevaisuuteen sijoittuva draamallinen scifi-tarina. George Orwellin hengessä liikkuva tarina lainailee elementtejä 1984stä ja Englannin historiasta, maustaen sitä omalla supersankari-tematiikalla. Teatteriin mennessäni odotin itseasiassa hyvin toisenlaista elokuvaa - taustalla kun häärivät Matrixista tunnetut Wachowskin veljekset ja heidän hovituottajansa Joel Silver (joka tunnetaan pääasiassa heikkotasoisesta roskasta ;). Elokuva pääsi kuitenkin yllättämään hyvin draamallisella lähestymisellä aiheeseen, jotain mitä sarjakuvaleffoissa ei olla totuttu näkmään (mutta joka on hyvin tervetullut ainakin omasta mielestäni..). Kyllä tästä toimintaakin irtoaa, mutta sillä ei mässäillä, enemmänkin herkutellaan.

Toteutus on varsin sanoisinko minimaalisen tehokas. Tehosteilla ja wirefulla ei leikitä, eikä CGI paista silmään joka kolosta. Tarina tapahtuu Englannissa ja jotenkin visuaalisesta ilmeestä tulee täysin sama britti-tunnelma koko ajan. Hollywoodmainen pintakiilto on pääasiassa poissa (ihan paria kohtaa lukuunottamatta) eikä missään vaiheessa tullut mieleen että katselisi USAlaista elokuvaa. Nimiroolia näyttelee Hugo "agentti Smith" Weaving, naamari päässä. Tästä huolimatta V on varsin syvä hahmo ja yllättäen edes kasvojen puute ei haittaa. Natalie Portmanin naispääosa on myös hyvin esitetty eikä hän pääse söpöilemään, vaan vetää roolin särmikkäästi ja asenteen kanssa. Ennemmin vain 2nd unittia ohjannut James McTeigue tekee hienoa työtä ohjaajana. Tarina on hienosti koottu ja se sekoittaa komeasti mennyttä ja tulevaa sekä kuvitelmaa ja otteita oikeasta maailmasta. Kuten kunnon dystopia-pätkään kuuluu, teatterista lähtee miettien että tähänkö sitä ollaan oikeasti menossa.

Alkuvuoden hienoin Scifi. Hop teatteriin niinkuin olisit jo.

http://www.imdb.com/title/tt0434409/

Underworld : evolution (2006)

Vampyyrien ja ihmissusien (lycaneiden) välillä vuosisatoja jatkunut sota .. öö.. jatkuu edelleen tässä Underworld-sagan uudessa osassa.
Parin vuoden takaisesta Underworldista tuttu porukka jatkaa tasan siitä pisteestä mihin edellinen leffa päättyi. Pahis muuttuu mutta meno pysyy varsin samana - tällä kertaa vain pahikset ovat vähän pahempia ja hyviksiä vielä vähemmän. Mutta eräs asia ei tässäkään osassa selviä : miksi ihmissudet ovat kaikki mudassa pyöritellyn krokotiilimiehen näköisiä? Eikö susilla pitäisi olla karvaa? Ei ilmeisesti.
Pääosassa heiluu Kate "Vinyyli" Beckinsale ja hän näyttääkin erittäin onnistuneelta. Muitten osien kasti onkin sitten kertaluokkaa mitäänsanomattomampaa. Ohjaaja on myös edellisestä osasta vastuussa oleva Len Wiseman. Ohjaus on selvästi parempaa kuin edellisessä osassa mutta käsikirjoitusta ei valitettavasti ole ihan riittävästi. Tämä tuntuu kovasti epilogilta edelliseen leffaan. Tässä ei juuri esitellä uusia hahmoja ja kuten jo sanoinkin, toiminta jatkuu (lyhyttä historiasegmenttiä ennen alkutekstejä lukuunottamatta) tasan siitä mihin edellinen osa päättyi. Tarina saatetaan jonkinasteiseen loppuun mutta loppu jättää silti hommat sopivasti auki jotta franchiseä saadaan jatkettua - ei kyllä tarvitse, jos minulta kysytään..

Sataminuuttinen loppukohtaus edelliselle leffalle. Faneille must, muut eivät tästä saa irti kuin mäiskettä.

http://www.imdb.com/title/tt0401855/

Syriana (2005)

Lähi-itä on yksi maapallon rikkaimmista alueista. 100 vuotta sitten alue oli lähinnä beduiinien hallitsema kehitysmaa. Joidenkin analyytikkojen mukaan 100:n vuoden päästä tilanne on täysin sama. Tällä hetkellä alueella liikkuvat isot rahat ja peli on sen mukaista.

Syriana on viiden vuoden takaisen huumeitten parissa pyörineen thrillerin, Trafficin kirjoittajan Stephen Gaghanin ohjaama ja kirjoittama tarina modernin öljymaailman kiemuroista ja muutamien siihen sotkeutuneiden ihmisten vaiheista. Kaikessa karussa realismissaan Syriana on lähes karmivan aidon tuntuinen kuvaus siitä mitä maailman energiapolitiikassa tapahtuu tänäpäivänä. Tämä elokuva herättää (tai ainakin olisi syytä herättää) kysymyksiä siitä, miten paljon lähi-idän tilanne on markkinavoimien syytä (tai ansiota)

Mukana on muutama Iso Nimi, etummaisena suorituksestaan miessivuosan Oscarin napannut George Clooney. Isot nimet (ja muutkin) vetävät roolinsa erittäin hyvin - välillä unohtaa katsovansa elokuvaa, koska tunnelma on realistinen ja dokumentinomainen. Tätä tukee kameratyöskentely josta tulee mieleen joku reality-sarja jossa kamera juoksee ja kulkee tapahtumien mukana. Käsikirjoitus on timmiä tavaraa, mutta ohjaus ei aivan kykene siihen mihin Soderbergh venyi Trafficin kanssa. Selvästi ohjaaja koittaa hakea samanlaista ilmapiiriä ja tarinakin kulkee samalla tavalla. Soderbergh on aika nero ukko joten huonompiakin matkimisen kohteita löytynee, tosin.. Kelpo suoritus siitä huolimatta.

Energia-thrilleri erittäin ajankohtaisesta aiheesta. Must-see.

http://www.imdb.com/title/tt0365737/

Kummelin Jackpot (2006)

Japa on pikkunilkki ja työtäväistelevä luuseri. Bändi soittaa tyhjille lattioille kellarihumppaa ja kaikki menee päin mäntyä. Jotain pitäisi tehdä että elämän saa pois ojasta. Mistä löytyy miehelle jackpot?

Koomikkoryhmä Kummeli on eräs Suomen TV-viihteen kirkkaimpia tähtiä kuunaan. Heidän 90-luvun tuotantoa voitanee pitää Suomen TV-viihteen suunnannäyttäjänä tältä ajalta ja ensimmäisten vuosien jutut jaksavat naurattaa vielä nytkin. Vuosia näiden klassisten TV-pätkien (ja myös kahden kokoillan elokuvan, Kummeli Stories ja Kummeli kultakuume) jälkeen Kummeli tekee kovalla ryminällä paluun. Kolmas leffa onkin ehkä eniten oikea leffa. On siirrytty selvästi poispäin nopeista tilanteista ja hassuista henkilöhahmoista kohti yhtenäistä tarinaa. Ketään TV-sarjasta tuttua hahmoa tässä ei nähdä (vaikkakin pari catchphrasea vilahtaakin).

Elokuva tuntuu aika pieneltä. Jotenkin tunnelma on hieman 80-luvun Uunoa muistuttava. Leffa ei ole niinkään suora komedia vaan farssi. Hyvin uunomaisesti edetään ja loppukin on kuin sitä itseään. Tiedä sitten onko tämä paha vai hyvä asia. Kummeliporukka tekee aika pitkälti sitä mitä heiltä voi odottaakkin ja vaikkeivät vanhat hahmot elokuvassa esiinnykkään on sarjan ystäville luvassa aika tuttua tavaraa (esim Japa on aika Matti Näsä). Huumori on suhteellisen 'helppoa', piereskelyä, härskejä juttuja ja helppoja stereotypioita - eikä siinä sinänsä mitään, huomasin itsekkin hehetteleväni niille. Kyseessä ei kuitenkaan irtonauruista huolimatta ole mikään kuoliaaksinaurattava leffa. Liekö Kummelin magia haihtunut vai ovatko ajat ajaneet ohi ryhmän huumorista. Muutama catchphrase sentään jäi korvan taakse.

Keskinkertainen muisto menneitten aikojen loistosta

http://www.imdb.com/title/tt0448909/