Tali-Ihantala 1944 (2007)

Torjuntavoitot ovat sodassa äärimmäisen tärkeitä. Tali-Ihantalan taistelu oli taitekohta sodassa ja avasi pään Suomelta. Lähes dokumentin tarkkuudella voittoon johtaneista tapahtumista kertoo Tali-Ihantala 1944 - päättyen Kyseiseen taisteluun.

Valitettavasti elokuva on varsin tyhjä - karismaattiset henkilöhahmot puuttuvat ja sota on kasvotonta. Käsikirjoittaja (Esa Fross) on lainannut kohtauksia Tuntemattomasta sotilaasta ja ohjaajakaksikko (kuuluisa Åke Lindmann ja uudempi kasvo Sakari Kirjavainen) toteuttavat visiot orjallisesti alkuperäistä seuraten. Mieleen ei jää erityisiä henkilöitä lukuunottamatta Rokkaklooni joka hieman turhan 1/1 ja pari cameota (Jukka Puotila ja Pirkka-Pekka Petelius jotka vilahtavat kankaalla heyken sivurooleissa)Tulos on tuttua tavaraaa - mutta ohessa seuraa bonus !

Teknisesti elokuva on mahtavaa katseltavaa. Koska Panssarit ja rynnäkkötykit näyttelivät isoa osaa taistelussa, niiden toiminta on kuvattu ennennäkemättömällä tarkkuudella. Myös ilmavoimat ja panssarintorjunta ovat mukana ja dokumenttimateriaaliakin on otettu hoten osa materiaalista on paikoitellen autenttista. Äänityöskentely on myös jylhää ja ponnekasta. Ulkomaalaista rahaa on ollut suomalaisen budjetin tukena ja sen huomaa - välillä ollaan jopa kalliin näköisiä. Nämä seikat nostavat tämän keskiverron Suomalaisen sotafilmin yläpulelle


Kevollinen Kotimainen sota-draama. Kalustofriikit eturiviin.


Ikäraja : K-11 (alakanttiin, sota on raakaa)
http://www.imdb.com/title/tt0378848/

Joulutarina (2007)

Elämä kohtelee kaltoin 7 vuotiasta Nikolas-poikaa. Nikolaksen Aada-siskoa lääkäriin vievät vanhemmat kohtaavat onnettomuuden ja Nikolas jää orvoks. Ottovanhemmat löytyvät lähikylästä, ja Nikolas kasvaa nuoreksi mieheksi (Hannu-Pekka Björkman) vaihtaen perhettä vuoden välein. Nikolas ei unohda perheitään vaan vuolee joka vuosi joujulahjat entisille perheilleen. Ilkeänoloinen Iisakki (Kari Väänänen) äkkää Nikolaksen taidot ja ottaa hänet oppipojakseen .. ja aloittaa legendan ..

Ensimmäiseksi Suureksi jouluelokuvaksi mainostettua Jari Wuolijoen ohjaamaa ja Marko Leinon kirjaan perustuvaa Joulutarinaa voisi luonnehtia kauniiksi Jouludraamaksi. Hahmot ovat hyvin ja uskottavasti näyteltyjä - käsikirjoitus toimii hyvin vaikka ajassa hypitäänkin (Nikolasillakin on 3 eri ikäistä näyttelijää). Vaikka mukana on Suomalaiseen tapaan kaikki "kuumat naamat" (Mikko Leppilampi, Antti Tuisku pikkuroolissa loppupuolella) koko kaarti hoitaa hommansa hienosti. (erityisesti Kari Väänäsen Iisakki on loistava). Tarina on koskettava ja kyyneliltä on paikoin hankalaa välttyä. Huumoriakin on mukana muttei mässäilyksi asti. Lyhyesti haastatattelemani Kari Väänänen totesi toivovansa että tästä elokuvasta tulisi Lumiukon tapainen joulupäivä koko perheen traditio. Olen samaa mieltä.

Tekninen toteutus on erittäin korkealla tasolla Suomalaiseksi elokuvaksi. Lapin maisemat ovat kuvattu upeasti edustettuina sekä syksyn ruskassa että hyytivänä talvimaisemina. Lavastus kaiuttaa lappalaista mökkikulttuuria (Iisakin verstas on hienoa katsottavaa) Visuaalista antia tukee Leri Leskinen leikittelevä mutta mahtipontinen musiikki (Danny Elfmanilta lainatut saundit pystyn antamaaan anteeksi)


Hieno Jouludraama - suosittelen koko perheelle.

Ikäraja : S
(julkaistu Paikallisuutisissa ja Wessmannissa 10.11.07)
http://www.imdb.com/title/tt0772176/

Ratatouille (2007)

Maalta kotoisin olevalta Remyllä on haave - Seurata idolikokkinsa Gusteaun jalanjälkiä - mottona "Kuka vaan voi olla kokki". Pari pientä ongelmaa : Remy on rotta ja Gusteau on kuollut. Samaan aikaan kokkaustaidoton nuorukainen Linguini - jonka pitäisi periä Gusteaun ravintola - on pulassa. Rene ja Linguini yhdistävät voimansa voittaakseen takaisin ravintolan häijyn Anton Eggin toimesta menettämät Tähdet ja vesittääkseen pääkokki Skinnerin suunnitelmat. Enää puuttuu romanssintynkä Gusteaun ravintolan kokkina toimivan Colleten kanssa..

Kuuluisa tietokoneanimaatiosudio Pixar tuo sarjakuvamaisen Carsin jälkeen hieman realistisemamn elokuvan, keittiöihin ja rvintolamaailmaan sijoittuvan Rottatouillen.Ohjauksesta ja käsikirjoituksesta vastaa loistavista The Iron giantista ja The Incrediblesistä vastuusa oleva Brad Bird. Tarina on vauhdikas ja tylsiä hetkiä ei juuri muodostu. Voin suositella myös vanhemmile tosin alkukielistä tekstitettyä versiota joka on Jyväskylässäkin nähtävillä. (mukana mm. Ian Holm ja Lou Romano). Suomi-dubbi on ihan laadukkaasti toteutettu muttei korvaa alkuperäistä ääniraitaa.

Pixarin toteutus on silkkaa A-luokkaa kuten voi odottaakkin moninkertaiselta Oscar-voittajalta. Se sekoittelee tehokkaasti sarjakuvallista tyyliä ja realismia - eräs rottia omistava ystäväni mm. kertoi että rotat käyttäytyvät realistisesti. Michael Giacchinon musiikit toistavat ranskalaisen kuuloista musiikkia sen kummemmin säväyttämättä. Vaikka leffa sisältää pahamaineisia puhuvia eläimiä, vältytään kuitenkin musikaalinumeroilta.
Ennen varsinaista leffaa näytetään hupaisa Gary Rydstormin lyhytanimaatio Lifted (2006)( http://www.imdb.com/title/tt0945571/ )

Vauhdikas ja viihdyttävä animaatio.

Ikäraja : S
http://www.imdb.com/title/tt0382932/
(julkaistu Paikallisuutisissa ja Wessmannissa 27.10.07)
loppun vielä ratatouille-resepti

Stardust - Tähtisumua(2007)

Nuoren Tristanin (Charlie Cox) rakkaus vaativaan Victoria-neitoon (Sienna Miller) saa hänet lupaamaan Kuun ja tähdet taivaalta - vaan ohi pyyhältävä tähdenlento laittaakin Tristanin kovan paikan eteeen. Muurin kylän tuolla puolen sijaitseva salainen valtakunta kutsuu ja siellä odottaakin prinsessoita, kuninkaita, ilma-piraatteja ja noitia - sekä Tähdenlento (Claire Danes).

Viimeaikoina kovasti suosioon noussut fantasia/satu-genre saa jatkoaa Matthew Vaughnin ohjaamassa Tähtisumussa. Elokuva perustuu Neil Gaimanin luomaan ja Charles Vessin kuvittamaan kirja-sarjaan. Gaiman lainailee Sormusten Herraa ja muita fantasioita ja legendoja. Välillä tuntui että sadun tuntua on yritetty lisätä hieman väkisin. Tarina tarjoilee romantiikkaa ja huumoria seikkailun ohessa sopivina paloina.Pääosaa vetää karismaattinen mutta vielä varsin tuntematon Charlie Cox. Mukaan on myös saatu Hollywoodin omaa Tähtisumua - muunmuassa Robert De Niro loistavana ilma-piraaien kapteenina ja noitana häärivä Michelle Pfeiffer. Kertojana (tokihan saduissa kertoja pitää olla!) toimii legendaarinen Ian McKellen. Hauskan sivuroolin tekee brittikoomikko Ricky Gervais.

Tekninen toteutus on silkkaa Hollywoodin Tähtisumua sekin - hienot tehosteet ja Sormusten Herrasta lainatut maisemat luovat jylhän Ilan Eshkerin säveltämän musiikin kanssa eeppisiä tunnelmia. Satuolennot ja hahmotovat huolellisesti toteutettuja vaikkakin hieman kliseisiä (noitia ja yksisarvinen..)

Mukava nuorille (ja miksei vanhemmillekkin) suunnattu satuelokuva.


http://www.imdb.com/title/tt0486655/

(julkaistu Paikallisuutisissa ja Wessmannissa 13.10.07)

Fantastic Four (extended edition) (2005)

extended edition on saatavilla DVDllä

Tohtori Reed Richards (Ioan Gruffudd) ja hänen tiedemies-tiiminsä tutkivat evoluutiota nopeuttavaa avaruussäteilyä Victor Von Doomin (Julian McMahon) avaruusasemalla. Arviointivirhe aiheuttaa törmyksen säteilymyrskyyn ja muuttaa tiedemiehet Ihmenelosiksi ja Doomin (kuten nimestä voi haistellakkin) pahikseksi.

Jälleen Marvel kaivelee lisenssipussiaan - tällä kertaa Ihmenelosten voimin. Perustavaa laatua olevia supervoimia (vesi, maa, tuli, ilma) tarjoileva Ihmeneloset onkin alansa pioneerejä (alkuperäinen vuodelta 1961) ja taustalla häärii alan legedoja, Stan Lee ja Jack Kirby. Leffasta sensijaan vastaa vähemmän legendaarinen Tim Story. Tarina kattaa lähes pelkästään Nelosten syntymävaiheet ja esittelee hahmokaartin. Esille ei oikeastaan nouse kuin Ben "The Thing" Grimm (Michael Chikliss) joka tuntuu sympaattisimmalta kaartin jäsenistä. Doomin motiivit riehumiselle jäävät laihoiksi ja Herra Fantastinen ohuenohueksi ja epäkarismaattiseksi. Joitakin katsojia kiinnostanee Jessica Alban esittämän Näkymättömän tytön rintavarustus - joka onkin ihan kelvollinen ... Tarinan päättyessä miettii vaan että tässäkö se nyt oli - en ole nähnyt ei-extendoitua versiota mutta paljon vielä lisää kaivattaisiin että tästä jotain saataisiin.. Jatko-osa onkin tulossa - mukana legendaarinen Hopeasurffari. Odotukset ovat korkealla.

Tekniikka on ihan kunnossa muttei niin Ihmeellinen kuin kaipaisi. Supervoimat eivät oikein pääse samalle tasolle kuin esimerkiksi Spidermanissa. Efektit ovat Ihan OK, mutta tuntuvat varsin perustavaralta. Soundtrack koostuu perus-leffaklassisesta ja muutamasta rock-raidasta. Mitään erityisiä biisejä ei mieleen jäänyt mutta ihan toimiva ääniraita silti.


Keskikaartin sarjakuvaleffa.


http://www.imdb.com/title/tt0120667/

Ghost Rider (2007)

olipas taas paussia - noniin, takaisin satulaan.

Isänsä kanssa moottoripyörä-stuntteja tekevä Johnny Blaze (ensin Matt Long ja myöhemmin Nicolas Cage) tekee diilin (perinteinen sielunmyynti) Mephistopheleen (Peter Fonda) kanssa jotta faijan syöpä parantuisi. Arvaahan miten sitä käy kun demoneitten kanssa pelaa - Johnny muuttuu Ajajaksi, palavaksi luurangoksi. Kun Mephistopheleen demonit alkavat rähistä, on pahiksille on kuitenkin pistettävä hanttiin ja senhän Johnny ottaa hommakseen. Kuka arvaa loput ?

Sarjisleffat ovat kovasti muotia (Spiderman on jo ehtinyt kolmanteen osaan ja Ihmenelosetkin saavat jatko-osan) ja mikäs siinä. Tarinoita riittää ja hahmot ovat monille tuttuja. Mark Steven Johnsonin ohjaama ja käsikirjoittama Ghost Rider perustuu Marvelin samannimiseen sarjakuvaan (joka ilmeisesti sai inspiraaton tunnetusta Riders in the sky-biisistä, josta muuten kuullaankin ihan menevä Spiderbaitin versio lopputekstien päällä). Tarina on simppeli hyvä vs. paha-rymistely jolle ei itseasiassa tunnu löytyvän mitään motiiviakaan (muuta kuin "pahan hahmon pitää tehdä pahaa"). Hahmot jäävät tyhjiksi kulisseiksi jotka käyvät läpi stereotyyppiset manööverit. Cage vetää roolinsa suht rutiinilla - naiskauneudesta vastaa Johnnyn nuoruudenihastus (Raquel Alessi). Rutiinimatskua koko leffa.

Toteutus on varsin mainiota katsottavaa. CGI-Ghostrider uhmaa painovoimaa ja fysiikan lakeja lieskat lepattaen ja tulivana perässä. Värimaailmassa liikutaan syvän sinisissä ja tulisen oransseissa. Musiikeista ei jäänyt juuri mitään muuta mieleen kuin lopun Riders in the sky.


Heikko sarjisleffa. Vältä.


http://www.imdb.com/title/tt0259324/

The Fountain (2006)

Konkistadori Tomas (Hugh Jackman) on suorittamassa kuningattarensa antamaa tehtävää - tarkoitus on löytää Edenin puutarhan Elämän puu. Toisaalla ajassa tohtori Tom Creo etsii parannusta vaimoaan Izzietä (Rachel Weisz) vainoavaan sairauteen. Keskellä avaruutta kuplan sisällä kelluu mystinen matkaaja - myös etsintäretkellä.

The Fountain on viimeaikoina niin kovasti suosittujen aikuisten satu-genren edustaja. Mieleen tulee esimerkiksi hieman samaa lookkia edustava Pan's labyrinth. Voimakkaista elokuvistaan (kuten PI ja Requiem for a dream) tunnettu Darren Aronofsky tekee upeaa jälkeä jälleen kerran. Tarinassa (tai tarinoissa, oikeastaan) on hieno tunnelma ja kerronta on upean mystistä - ja loppu saattaa tarinat komeasti yhteen. Käsikirjoitus (Aronofskyn itsewnsä sekä Ari Handelin yhteistyön tulos) on sujuva eikä tartu turhuuksiin - voisin sanoa että se on tehokas. Pääosien esittäjät vetävät molemmat usean roolin (Jackman 3 ja Weisz 2) muuntuen kumpikin lähes täysin toisiksi hahmoiksi (en aluksi tunnistanut konkistadorina esiintyvää Jackmania .. =)).

Leffan visuaalinen anti on upeaa - ruskean ja sinisen synkkien sävyjen keskeltä loistaa keltaisia purskahduksia valoa - samalla leikitellään mytologisilla ja uskonnollisilla symbooleilla ja mielikuvilla Taivaasta ja Paratiisista. Voimakasta visuaalista antia tukee Clint Mansellin upean haikeat musiikit ja kekseliäät Jay Rabinowitzin leikkaukset paikan ja ajan välillä.


Erittäin maukas elokuva aikuiselle yleisölle.


http://www.imdb.com/title/tt0414993/

Deja vu (2006)

ATF:n agentti Carlin (Denzel Washington) värvätään tuhoisan terroristi-iskun jälkimainingeissa agentti Pryzwarran (Val Kilmer) johtamaan erikoisyksikköön joka mallintaa menneisyyttä saadakseen rikokset ratkaistuksi. Kaikki ei tosin taas kerran ole sitä miltä näyttää ja kohta ollaan keskellä melkoista ajan ja paikan sekamelskaa.

Ensi kerran ku kuulin tästä leffasta (trailerin muodossa jossa näytettiin Toimintaa) oli hymy herkässä : "Jerry Bruckheimer esittää - Deja Vu". Olisikohan nähty ennenkin =). Tony Scott ohjailee tuttuun Bruckheimerin leffojen tyyliin mukiin menevää toimintaa. Tarina on aika perinteinen vaikka aikalinjojen kanssa kikkaillankin. Mukaan mahtuu taas messeviä kohtauksia vaikkakin leffa on suht rauhallinen - Bruckheimerin tyylisten leffojen fanit saavat tosin mitä tilaavat - kolareita ja paukuttelua yllin kyllin. Dialogia ei juurikaan viljellä - mutta kuvilla luodaan paikoitellen ihan komeastikkin tarinaa. Näyttely on ok -mutta vain ok. Kilmer on lähes statisti, Washington taas yrittää vetää Bruce Willis-tyylistä kyttäroolia mutta on hieman jäykkä siihen pestiin. Naispääosan - Clairen (nätti Paula Patton) - puhetta kuullaan ensimmäisen kerran leffan puolivälissä.

Teknisesti leffa on varsin vaatimaton. Messeviä efektejä ei juurikaan ole (ainakaan näkyvissä) - paitsi pari räjähdystä ja CGIllä toteutettuja kamerakikkailuja etsiväkohtauksissa. Yllättäen musiikit ovat varsin rauhallisia ja kuulostavat paikoitellen hempeiltä. Loppu/alku-kohtauksiin mahtuu jopa paatosta .. nämä ovatkin leffan parasta antia.


Varsin tavallista scifihtävää toimintaa. Sadepäivän varalle paremman puutteeseen.


http://www.imdb.com/title/tt0453467/

Night at the Museum (2006)

Vitun bloggeri - kirjotan tän vielä kolmannen kerran uudestaan.

Työtön ja eronnut Larry (Ben Stiller) pääsee töihin luonnonhistorian museon yövahdiksi vanhan kaartin jäädessä eläkkeelle. Yllätys on melkoinen kun historia herää ensimmäisenä yönä kirjaimellisesti eloon..

Parin vuoden välein Hollywood tuottaa leffan kuten Night at the Museum (viimeaikaisista mieleen tulee Zathura) - kyseessä on runsain efektein varustettu, lapsille suunnattu fantasia-seikkailupätkä. Tällä kertaa yrittämässä on Shawn Levy joka perustaa tarinansa Milan Trencin ihkaoikeaan lastenkirjaan. Sisältö on sitä samaa huttua kuin puolessa lapsiyleisölle suunnatussa tavarassa - isä-poika suhteesta ja puhuvista elukoista on kerrottu tarpeeksi, eikö? Mukaan on saatu nimekkäitä ja päteviä koomikoita (Robin Williams, Ricky Gervaise) sekä viihdyttäjiä (Mickey Rooney, Dick Van Dyke) - mutta pääosaan on viskattu kuitenkin heikompi ja vähäkarismaattisempi Stiller. Ihan Adam Sandlerin tasolla avuttomuudessa sentään vajota. Stiller onnistuu paikkapaikoin ihan kelvosti ja onnistuu viihdyttämään ainakin yhden katsomiskerran verran.

Toteutus on kaikin puolin kohdallaan ja - hieman yllättäen - efekteillä ei suoranaisesti mässäillä (liekö kyse rajatusta budjetista vai terveestä järjestä..) Musiikkipuoli ei jää mieleen vaikka siitä vastaa maineikas Alan Silvestri.


Ihan viihdyttävä lapsille(kkin) suunnattu efektileffa. Kestää ainakin yhden katsomisen.


http://www.imdb.com/title/tt0477347/

Smokin' Aces (2007)

Buddy 'Aces' Israel - pikkumafioso ja entinen taikuri - aikoo paljastaa FBIlle kilpailijansa .. jotka lyövät miljoonan taalan palkkion hänen päänsä (ja sydämmensä) menoksi. Sekava joukko palkkionmetsästäjiä ja agentteja on pian Buddyn perässä - mutta kuka vetää pisimmän korren ?

Joe Carham ohjaamaa ja käsikirjoittamaa (erittäin) mustaa rikoskomediaa katsoo ihan mielellään. Tyyli, rakenne ja leikkaustyyli tuovat mieleen Guy Ritchien leffat (..mikä on tietysti ihan kivaa..).Tyyli tosin vaihtelee lennossa lähes slapstick-komediasta toimintaan ja sulavasti draamaan. Näyttelijäkaarti on varsin nimekästä (mm. Ben Affleck ja Andy Garcia) ja monenlaista menijää sisältävä hahmokaarti esitetään mallikkaasti. ( .50 calilla ammuskeleva palkkamurhaajaemäntä on oma suosikkini :) )

Toteutus on joka suhteessa viimeaikaisten rikosleffojen laatutasolla. Komeaa katsottavaa ja kuunneltavaa siis. Leikkaus toimii hienosti ja tuo tosiaan mieleen Ritchien leffat - monta rinnakkaista tarinaa pysyvät hyvin tasa-arvoisina ja suhteellisen helposti seurattavina. Musiikki on paikoin samantyylistä kuin Ritchiellä, eteenkin toimintakohtauksissa (..joissa muuten riittää vauhtia lähes pelkäksi ammuskeluksi), mutta tyyli onnistuu tarvittaessa muuttumaan täysin.


Kelvollinen toiminnallinen rikosleffa.


http://www.imdb.com/title/tt0475394/

Pulse (2006)

Moderni maailma on täynnä kommunikaation aiheuttamaa hilpeää hälinää (blogeja ja sensellaita =) ). Mattien (Bell) poikaystävä Josh (Tucker) törmää johonkin vakavampaan ja tappaa itsensä. Epidemian tavoin itsemurhat alkavat levitä..

Kovasti The Ringille ja muullekkin japski-kauhulle velkaa oleva Wes Cravenin tarinaan perustuva teknofoobinen kauhutarina on ihan mukiinmenevää katsottavaa. Hieman kokematon ohjaaja saa aikaan tunnelmaa ihan hienosti vaikkakin ns. "Böö"-kauhuun luotetaan hieman liikaa. Näyttelijät ovat teinikauhun arkkityyppejä ja suhteellisen mitäänsanomattomia. Isoja staroja ei ole mukana eikä heitä jää kaipaamaankaan.

Visuaalinen ilme on erikoinen. Koko leffa on nimittäin kuvattu - tai jälkikäsitelty - sinisen sävyihin. Homma toimisi ehkä paremmin ihan tehokeinona kuin leffan läpi kestävänä ratkaisuna, mutta toisaalta se tuo leffalle persoonallisen lookin. Graafinen suunnittelu ja tietokone-jutut ovat hienosti toteutettu ja alla linkitetty kampanja näyttää samalta kuin ne. Möi leffan minulle.. Musiikit ovat kauhu-musaa tyypillisimmillään. Äänet säikyttelevät kivasti vaikkakin ovat aika peruskauraa - kuten koko muukin leffa.


Ihan OK teinikauhu-pätkä.


http://www.imdb.com/title/tt0454919/
Komea mainoskampanja, joka herätti ainakin minun kiinnostukseni (Flash).

The Departed (2006)

Bostonin alamaailma käy jatkuvaa kamppailua poliisin kanssa - ja poliisi tietysti taistelee vastaan. Samasta ympäristöstä tulevat Billy (DiCaprio) ja Colin (Damon) etsivät molemmat myyrää lain eri puolilla.Ongelma on vain että myyrä sattuu olemaan etsijä itse..

Martin Scorsese tekee Oscarin arvaista työtä (ilmeisesti) tässä Hong Kongilaiseen Siu Mak Fain kirjoittamaan ja ohjaamaan Infernal Affairsiin perustuvassa rikos-thrillerissä. Jotkut puhuvat että kyseessä olisi ns. hatunnosto ja tätä katsoessa tuleekin mieleen Scorsesen paremmat leffat - Goodfellas (1990) etunenässä. Tunnelma on paikoitellen hyvikin samanlainen. Näyttelijäkaarti on huisa (kauniit poijaat DiCaprio ja Damon sekä Wahlberg ja vanhat ukot Nicholson ja Sheen) ja eteenkin Nicholson hoitaa hommansa tuttuun tyyliinsä. Kauniit pojatkin ovat varsin eloisia ja eivät jää patsastelemaan ja näyttämään hyvältä.

Leikkaus on varsin tiivistä ja tarina liikkuu hyvin (vaikka kestääkin massiiviset 151 minuuttia) - tylsiä hetkiä ei pääse muodostumaan. Tarinoita kuljetetaan useita päällekkäin mutta niiden seuraaminen on suht vaivatonta. Äänityöskentely on aika peruskauraa ja musiikkikaan ei juurikaan jää mieleen. Kuvaus on hieman vanhahtavaa ja tuo mieleen 80-90-luvun leffat realistisella, karulla tyylillään jolla Bostonin betonihelvettiä kuvataan. The Departed tuntuu vanhalta leffalta.


Palkittu rikos-leffa. Ansiot jätän muiden päätettäväksi. Mutta kannattaa katsoa silti. Itse pidin.


http://www.imdb.com/title/tt0407887/

MirrorMask (2005)

Sirkusperheen tytön Helenan (Stephanie Leonidas) äiti saa sairaskohtauksen kesken esityksen ja joutuu sairaalaan. Taiteellinen Helena vaipuu uneen ja ajautuu keskelle Valon ja Varjon taistelua joka tapahtuu keskellä hänen omia piirrustuksiaan..

Dave McKean ohjaa keskelle sarjakuvataiteilijan ja käsikirjoittajan, Niel Gaimanin varsin psykedeeliseen ja surrealistiseen maailmaan sijoittuvaa seikkailua. Käsikirjoitus ei oikeastaan ole kovin häävi mutta se antaa syyn maalailla upeita maisemia jotka herättävät henkiin Gaimanin visiot hienosti. Gaimanin sarjakuvien ilme tavoitetaan hyvin. Näyttelijät ovat kelvollisia mutta suurimmaksi osaksi joko meikin (ja maskien) peittämiä (Helenaa lukuunottamatta) tai tietokoneluomuksia. Itseasiassa jopa siinä määrin että voisi melkein puhua animaatiosta..taustalla onkin Jim Henson Productions.

Visuaalit ovat upeaa katsottavaa. Elokuvan lähes mustavalkoisen alun jälkeen unimaailman jyrkät varjot ja oranssin sekä ruskean sävyiset suurrealistiset maisemat ,Picassomaiset kissaoliot sekä taivaisiin ylettyvät rakennukset ovat huisaa katsottavaa. Musiikipuoli jatkaa samalla linjalla pskedeelisen sirkusmusiikin tahdissa, mutta mieleen jäi Josefine Cronholmin cover The Carpentersin biisistä Close to you (elokuvassa esittäjät ovat tosin jonkinlaisia robotteja..).


Kuvankaunis fantasiaseikkailu. Gaiman-faneille must.


http://www.imdb.com/title/tt0366780/

Casino royale (2006)

James Bond ( Daniel Craig) on viimein ansainnut kannuksensa ja saanut 00-statuksen eli luvan tappaa. Hänet laitetaankin Mn (Judi Dench) toimesta samantien jahtaamaan Le Chiffreä (Mads Mikkelsen), kansainvälistä terroristia joka rahottaa hommansa uhkapelillä. Bondin ensimmäinen tehtävä vie hänet Casino Royalelle...

Casino Royale on 21 Bondi (..ja ensimmäinen sitten 80-luvun joka perustuu Ian Flemingin kirjaan). Kokeneen ja aikaisemminkin Bondin ohjaksissa olleen Martin Cambellin tarkoituksena on "bootata" Bond-franchise (kuten Batman Begins teki Batman-leffoille)
Tässä mielestäni onnistutaan hyvin. Tunnusmerkit ovat edelleen paikallaan (Korttipelit, vodkamartiinit, urheiluautot ja Bondtyttö) mutta kaikki on jotenkin synkempää. 44 vuoteen mahtuu 20 Bondia mutta tämä on ensimmäinen jossa sataa.. Craig hotaa Bond-roolin kelvollisesti esittäen nuorempaa ja kokemattomampaa Bondia. Herrasmiesvakooja ei ole vielä niin kurko kuin rooli johon päästään varmaan myöhemmin. Mutta loppuratkaisu on silkkaa Bondia itseään ja jättää hyvän fiiliksen. Pahis (Le Chiffre) on vähän dieettti-pahis mutta ajaa asiansa eteenki kidutuskohtauksessa. Bond-tyttö (Vesper) on kaunista katseltavaa ja kerrankin mukana juonessa eikä vain nätti naama.

Toiminta on komeaa katseltavaa. Tappelu on koreografioitu hyvin eikä tällä kertaa edes kung-fuilla (mikä onkin piristävää näinä päivinä) vaan lämätään reilusti vanhaan malliin nyrkillä. Alun takaa-ajo on pyörryttävää katseltavaa ja lopun Venetsiaaan sijottuva kohtaus on jotain mitä en ole aikaisemmin nähnyt. Hienoa matskua. Leffan rytmin katkaisee keskellä elokuvaa oleva suvanto jossa pelataan korttia. Segmentti erottaa leffan alun ja lopun tehokkaasti monessakin mielessä. Kuvakieli muuttuu lähes monokomaattisesta Casino Royalen lämpöisiin väreihin ja tunnelma alun jahdin jälkeen Martineita siemailevaan loungeiluun. Tilanteen kehittyessä luiskahdetaan taas kovaan menoon ja monokromaattiseen agentti-maailmaan. Nice.

Toteutus on muutenki juuri niin kelvollista kuin uuden Hollywood-leffan (vaikkakin leffa on kuvattu Englannissa, Bahamalla ja Italiassa lasken sen Hollywood-leffaksi) voi olettaa olevan. Bond-teema - Chris Cornellin esittämä "You know my name" on aika heikko viisu eikä jää mieleen kuten takavuosien kappaleet. Muutoin David Arnoldin väsäämä soundtrack on kelvollinen ja luo tunnelmaa hyvin. Myös John Barryn alkuperäisestä Bond-teemasta kuullaan ne kuuluisat tahdit.


Oiva uusi alku Bondille. Toivottavasti meno pysyy samana. Katso.


http://www.imdb.com/title/tt0381061/

Clerks 2 (2006)

Dante ja Randall tekvät paluun! Tarina kertoo Danten viimeiesestä työpäivästä New Jerseyläsessä purilaisemestassa ennen muuttoa Floridaan. Härskit puheet ja valitus jatkuvat..

Kevin Smith jatkaa antisankareittensa sekkailuita New Jerseyn ihmemaassa tässä vuoden 1994 kulttiklassikon jatko-osassa. Samat tutut hahmot tekevät paluun. Dante (Brian O'halloran), Randall (Jeff Anderson), Jay (Jason Mewes) ja Silent-Bob (Kevin Smith itse) ovat kaikki mukana ja vetävät roolinsa juuri niin hyvin kuin olettaa voi. Smith myös vastaa käsikirjoituksesta ja tekee hienoa työtä. Tarinassa ja hahmoissa on tällä kertaa syvyyttä entistä enemmän ilman että hahmojen persoonat kärsivät (..ja Fanit suuttuvat)

Jatko-osa jatkaa samaan tyyliin kuin alkuperäinenkin (väreissä, tosin). Kamera on ehkä liikkuvaisempi mutta dialogi on se minkä takia tämä katsotaan. Dialogi vaihtelee leffa-aiheista (mikä trilogia rules them all) 2:sta suuhun-debaattiin. Jos verbaalinen huumori iskee niin Clerks 2 n hyvä valinta. Visuaalista komediaakin on toki mukana.


Loistavaa dialogi-komediaa. Pakko zuumaa.

http://us.imdb.com/title/tt0424345/