Harry Potter and the Goblet of fire (2005)

"Edessä on vaikeita aikoja, Harry" toteaa Hogwartsin velhokoulun rehtori Potterille. Harry joutuu mukaan velhojen väliseen turnaukseen ja Pahat Voimatkin nostavat nenätöntä päätään.

Neljäs Potter-leffa jatkaa siitä mihin edellinen jäi. Harry aloittaa neljännen vuotensa koulussa, ja pahan voimat senkun jatkavat hänen päänsä menoksi suunniteltuja juonia. Synkempiä teemoja tulee myös kuvioihin - kaverusten ystävyys rakoilee paikoin ja erimielisyyksiäkin nähdään. Huonona uutisena kirjasarjan ystäville, elokuva karsii kirjasta isoja ISOJA paloja. Kirjan ensimmäiset 300 sivua on runtattu noin kymmeneen minuuttiin ja sivujuonia on leikelty isolla puukolla pieniksi sivuhuomautuksiksi. Sinänsä elokuva ei tästä kyllä kärsi, juoni kulkee jouhevasti (joskin vähän turhan ripeästi paikoitellen) ja jos sivujuonista ei tiedä, ei niitä juurikaan kaipaa. Leffa on muuten aika väkivaltainen ja jopa pelottava (juniorikatsojille, that is.). K11-ikäraja on mielestäni aika alakanttiin.

Tekniseltä kannalta elokuva on hienoa katsottavaa - uusi ohjaaja Mike Newell pistää leffasarjan visuaalista ilmettä uuteen uskoon. Kamera on ilmava ja leijuu tilanteissa ympäriinsä (esimerkkinä loistavan vauhdikas ensimmäinen turnauserä). Leffan väripaletti on muuttunut edellisien lämpimistä sävyistä synkempään ja kylmempään suuntaan, ja siten heijastelee tarinaa hienosti. Näyttelijät ovat edellisistä osista tuttuja kasvoja, kuinkas muuten. Edellisissä osissa ylinäyttely häiritsi minua hieman, tässä se on vähentynyt selvästi. Musiikki oli pettymys, edellisissä leffoissa sitä käytettiin mielestäni paljon tehokkaammin. Poikkeuksena lopun haikea teema joka oli paikallaan.

Ehkä paras Potter-leffa tähän mennessä. Jatkossa mennään vielä synkempiin tunnelmiin - odotan innolla.

http://www.imdb.com/title/tt0330373/

The Black Hole (1979)

Tutkimusalus Palominon miehistö törmää avaruudessa yllättävään löytöön - vuosia sitten kadonneeseen alukseen nimeltä Cygnus. Cygnus leijuu selittämättömässä painovoimakuplassa aivan mustan aukon suulla..

70-luvun loppupuoli oli mielenkiintoista aikaa scifin kannalta. Star wars oli räjäyttänyt 1978 pankin ja kaikki halusivat saada siivun kun kerta leipää oli tarjolla. Yrittäjinä olivat mm. Fox (Alien), UA (James Bond - Moonraker), WB (Superman the movie) ja Paramount (Star trek the (slow)motion picture). Disneylläkin tämä äkättiin, olihan lafkalla pitkä historia fantasia-aihepiirissä. The Black hole on varsin poikkeuksellinen Disney-elokuvaksi. Tunnelma on kautta linjan synkkä, paikoitellen voisi puhua jopa thrilleristä. Myös uskonnollisia teemoja väläytellään monin paikoin, mikä on täysin nyky-Disneyn linjasta poikkeavaa.

Tekniseltä puolelta katsoen Black hole on edelleen varsin onnistunut tuotos, paikoitellen jopa näyttävä. Miniatyyreillä toteutettu animaatio kestää tunnetusti varsin hyvin ajan hampaan ja näin on tässäkin tapauksessa, mieleenpainuvimpina kohtauksina Palominon lento Cygnuksen ympärillä alussa, ja aluksen pääkäytävässä vyöryvä meteori loppupuolella. Musiikki on mielestäni upean painostavaa, eteenkin pääteema synkistelee hienosti ja karmivasti. Tarina on hieman turhan kevyt ja loppuratkaisu tuntuu jotenkin hutaistulta mutta katsottavuuden tuolle puolen ei lipsahdeta, leffan pystyy katsomaan ilman että turvautuu retro-fiilistelyyn. Ainoana ärsyttävänä puolena ovat paikoitellen slapstickahtavat robottien roolit.

Mukava vanha scifipätkä. Suosittelen.

http://www.imdb.com/title/tt0078869/

Sky high (2005)

Strongholdin perheen teini-ikäinen poika Will on tutun tilanteen edessä - ensimmäinen koulupäivä uudessa koulussa. Tilanne on tosin hieman normaalista poikkeava, sillä Willin vanhemmat ovat supersankareita ja koulu on Sky High, supersankareiden oma koulu.

Sky high tuntuu jotenkin samalta leffalta kuin viimevuoden yksi parhaista, the Incredibles. Väkisin miettii että yrittääkö Disney rahastaa supersankaribuumilla - ja uskoakseni vastaus on kyllä. Sinänsä idea on kyllä ihan hauska mutta tarinan kuljetus on jotenkin lattea. Supersankaruus tuntuu enemmän gimmickiltä kuin pääasialta. Periaatteessa leffa on aika tavallinen teini-highschool-pätkä, jossa mausteena on vain hieman eksoottisempi ympäristö. Muutenkin koko hommassa maistuu Disney aika pahasti läpi - tiedättehän sen siirappimaisen makean maun..

Tekniikka on kyllä kohdallaan, niinkuin nykyään olettaa sopiikin. Supervoimiin olisi voinut ehkä panostaa hieman enemmän. Näyttelijät hoitavat hommansa hyvin ja mukana on pari ihan hyvää hahmoakin. Musiikki koittaa pysyä supersankarimaisesti kahtia jakautuneen leffan mukana ailahdellen sankarillisen leffamusan ja kevytangstisen teini-jeejee-rokin välillä. Noname-ohjaaja pitää homman melkein hanskassa, pientä vision puutetta ehkä voidaan havaita. Pikkaisen kun olisi ollut enemmän munaa mukana hommassa, tästä olisi voinut tulla Incrediblesin tasoinen leffa - tällaisenaan se on harmaata keskikastia joka unohtunee pian.

http://www.imdb.com/title/tt0405325/

Stealth (2005)

Kolme luunkovaa USAn merivoimien Stealth-piloottia saavat uuden siipimiehen, EDIn. EDI on kehittynyt keinoäly-pilootti jonka on tarkoitus korvata ihmiset koneitten ratissa. Kuinka ollakkaan, EDI pimahtaa ja alkaa riehumaan. Ajatella, enpä olisi osannutkaan arvata..

Rob 'Fast & the Furious' Cohenin ohjaama Stealth on älytön efektirymistely (niinkuin Cohenin kaikki muutkin leffat..). Juoni menee suurinpiirtein seuraavasti : 'ensi on ihmisiä ja sitten tulee paljon räjähdyksiä ja onnellinen loppu'. Näyttelijöinä on jotain ihmisiä, aika sama ketä - ihmiset ovat vain sanomassa välttämättömiä tarinaa yhdistäviä palasia. Kun kökkö dialogi on saatu pois tieltä, voidaan pistää rokkenroll-musa pauhaamaan ja sitten mennään taas kovaa ja räjäytetään asioita. Logiikkakaan leffassa ei paljoa päätä pakota - parhaina paloina mm. seuraavat helmet :

• Lentokone on tulessa, se sammutetaan ampumalla mereen pommilla ja lentämällä vesipärskeiden läpi.
• Stealthit lentävät mach 4ää ympäri maailmaa, mm. Alaskassa, Kiinassa, Venäjällä ja Koreassa - ilman välilaskuja, tietysti.
• Stealthit ovat yleispäteviä ilmataistelukoneita.
• Stealthit kälättävät radion läpi jatkuvasti sekä toisilleen että lennonjohtoon.
• EDI ottaa satelliittikuvasta sormenjäljet ja verkkokalvo-kuvan eräästä terroristista.

Noh, rymistelyssä on sentään nätit tehosteet ja ehkä jonkin mielestä ihan hyvä musakin (itse en perustanut, mutta metallisemman musiikin arvostajat digannevat Incubuksen leffaan tekemistä biiseistä). Räjähdysfetissin omaavat voivat varata kuivat pöksyt, sillä muutama komia paukahdus on pääsyt mukaan. En tiedä uskaltaako tätä kellekkään suositella. Aivot on parempi viedä narikkaan jos tätä meinaa katsella.

http://www.imdb.com/title/tt0382992/

Red dawn (1984)

Keskiverto-ameriikkalainen pikkukaupunki haukottelee aamua. Ihmiset kävelevät töihinsä ja koululaiset haukottelevat historiantunnilla. Yhtäkkiä taivaalta alkaa ropisemaan laskuvarjojääkäreitä - paria hetkeä myöhemmin on Kolmas Maailmansota täydessä käynnissä. Muutama koulupoika pakenee paikalta ja kuin ihmeen kaupalla selviävät läheisiin metsiin turvaan. Syntyy Ahmat, sissisotilasjoukko.

Red dawn tarjoilee varsin realistiseen sävyyn toteutetun kuvauksen sissisodasta, vaikkeivät koulunassikat välttämättä olekkaan aivan uskottavin sissisodan aloittava osapuoli. Ohjaaja, John Millius, pitää ohjat käsissä varsin vakaasti eikä yritä tehdä kummastakaan osapuolesta enkeliä tai perkelettä, mistä selkeää plussaa. Plussaa myös siitä että ulkolaiset puhuvat ulkomaata eikä englantia murtaen, kuten yleensä. Näyttelijäsuoritukset ovat ihan kelvollisia, vaikkei mitään mielettömiä mestareita mukana olekkaan. Nimeltä voisi mainita vaikka Charlie Sheenin, jonka valkokangasdebyytti tämä leffa oli. Vielä lisää plussaa voi tarjota käsikirjoittajille jotka eivät tehneet loppuratkaisusta liian imelää, vaikka siihen olisikin ollut helppo mahdollisuus.

80-luvun kylmästä sodasta ja aitoameriikkalaisesta Ryssänpelosta inspiraationsa ammentava Red dawn on kasaria aidoimmillaan. Voin vain kuvitella miten pelottava tämä leffa oli aikoinaan - nykyään tämä on lähinnä kitchitävän koominen, vaikkakin leffa on sinänsä ihan vakavissaan ja hyvin tehty. Nostalgiannälkään tämä on hyvää kauraa.

http://www.imdb.com/title/tt0087985/

(Suomalaisviittaus : Venäläiskenraalin KP leffan lopussa on kotimaista laatutyötä oleva JatiMatic)

Iron eagle (1986)

Eversti Ted Masters ammutaan alas F-16llaan. Hänen pilootti-poikansa Doug tekee sen mitä jokaisen punaverisen Ameriikkalaisen kuuluukin (eli lähtee pelastamaan häntä). Mahdotonta? Ei, nyt on 80-luku!

Iron eagle on about niin hölmö kuin leffa voi olla. Jos tosiaankin pystyy kuvittelemaan että porukka alaikäisiä pöllii parit F-16t ja alkaa säätää pelastusoperaatiota vieraaseen maahan on jossain jotain vikaa. Mutta niinkin hölmö kuin tämä leffa on, tässä on sitä jotain tiettyä kasari-romantiikkaa. Arabit ovat pahiksia (feat. ylipahis jota näyttelee David 'Poirot' Suchet) ja ameriikkalaiset machoja (jotka laukovat älyttömiä kuten "Eikai tuollainen pikkumaa voi meille mitää, miksei me mennä sinne aseet laulaen"). Cold war - you gotta love it.

Koska kyseessä on lentokoneiden ympärillä pyörivä leffa, ei voi muuta kuin verrata tätä Ultimate 80's leffaan, Top Guniin. Yllättäen tämä pärjää varsin hyvin. Soundtrack ei Oscaria voittanut mutta sieltä löytyy nimekkäitä kasaribändejä kuten Queen, Dio ja Twisted sisters. Ilmataistelut ovat komeaa katsottavaa ja toimivat mielestäni jopa paremmin kuin Top gunin vastaavat - vaikkeivat MIGit ole tässäkään oikeita.. Näyttely-puolella Iron eagle korvaa Top gunin kaappihomouden isolla annoksella aitoameriikkalaista machohenkeä ja ylipäteviä kakaroita - kuten 80-luvulla oli tapana.

Ihanan hirveä leffa. Camp-arvo on jossain pilvissä ja kasarinostalgiaa tihkuu joka välistä.

http://www.imdb.com/title/tt0091278/

Ferris Bueller's day off (1986)

Elämä se liikkuu vaan aika vauhdilla. Jollet pysähdy hetkeksi katselemaan, se saattaa painella ohitsesi. Tämän vuoksi Ferris päättää pitää vapaapäivän koulusta, ja viettää ikimuistoisen päivän kavereidensa kera.

80-luvun ison hittileffa-ohjaajan John Hughesin (mm. Vacation, Breakfast club, ja 90-luvun puolella Home alone sekä Beethoven) eräs legendaarisimmista leffoista on eittämättä tämä Ferriksen vapaapäivästä kertova nuorisokomedia. Nimiroolissa häärii Matthew Broderick, joka tekee tässä leffassa ehkä unohtumattomimman roolisuorituksensa karismaattisena ja ovelana pinnaajana ja jekkujen tekijänä. Tämä elokuva on käsittääkseni jonkinasteisessa kulttimaineessa, enkä lainkaan ihmettele miksi. Leffa on kestänyt ajan hampaan käsittämättömän hyvin, ja jopa ehkä parantunut nyt kun sitä voidaan pitää kasari-nostalgisena. Leffa suorastaan säteilee 80-lukua joka kolosta - ainoastaan kylmä sota puuttuu (jos tätä kaipaa, toinen Broderick-leffa, Wargames, tarjoilee sitä yllinkyllin).

Tekniseltä kannalta leffa on suhteellisen peruskauraa. Soundtrack pauhaa kasari-hittejä (mm. Yellon Oh yeah) josta iso kasa plussaa. Hughes pitää hommat hyvin hanskassa ja tarina rullaa vauhdikkaasti eteenpäin. Käsikirjoitus on oivaa kamaa ja mukana on monta legendaarista dialogia (kuten taloustiedon superkuiva opettaja, ja Ferriksen yleisölle suunnatut monologit joiden elämänviisautta lainasin tuohon arvostelun alkuun).

Ehdoton kasari-hitti joka toimii edelleen. Katsokaa jos osuu kohdalle.

http://www.imdb.com/title/tt0091042/